HIKING

Voi kuinka tykkäänkään liikkua luonnossa. Koska oon syntynyt kaupungissa, mutta asunut koko ikäni taajama/maaseutu alueella, on luonto mulle tuttu ja tärkeä, ja siellä liikkuminen on mieleistä sekä helppoa. Käytiin eilen patikoimassa läheisellä luontoreitillä joka johti laavulle, jossa levähdettiin. Reitti ei ollut pitkä, noin 3 km, ja mulle olis sopinut jos se olis ollut pitempi. On niin rentouttavaa ja hyvää liikuntaa liikkua luonnossa keskellä upeita maisemia. Oon miettinyt jo ensi kesää varten, että minne luonnoinpuistoihin haluan lähteä kiertelemään, ja sen lisäksi mun mieltä innostaa myös ajatus aktiivilomista mm. Islannissa, Norjassa tai vaikka Gran Canarialla. En mitenkään malttais odottaa, että saan töitä ja sitä kautta mulla olis mahdollisuuksia lähtee toteuttaan omia haaveitani.

MOVIE NIGHT OUTFIT

Vaatteissa mukavuus on aina ollut mulle tärkeää. Lapsena en voinut sietää farkkuja, sukkahousuja, toppahousuja tai mitään muutakaan epämukavaa, joka puristi, tai missä oli vaikea liikkua. Mulla oli pitkään "mukavuus ennen kaikkea"- periaate, enkä vieläkään ole sukkahousujen tai kovien farkkujen ylin ystävä. ( Esim. uusien, aivan käyttämättömien farkkujen ostaminen on yhtä tuskaa, kyllä te tiiätte..!!) Anyway, sen takia päätinkin pistää tänään mukavat vaatteet päälle, kun lähdin yhdessä äidin kanssa leffaan. Heitin mun asuun vähän sitä ja tätä, mutta kokonaisuudessaan se oli aika toimiva. Erilainen, mutta toimiva. Tämmöistä asua olisi ollut kiva pitää myös silloin kun oli vielä lämpöisempää.
Käytiin katsomassa elokuva nimeltä Kätilö. Päälle kuukausi sitten ensi-iltaan tullut filmi asetti mulle uutta perspektiiviä aikaisempiin ajatuksiini, mutta oikeastaan mikä tahansa muu samankaltainen pätkä olisi voinut tehdä sen, koska muuten se olikin aika perus suomalainen sotaleffa. Elokuvan kuvaus oli mun päätä huimaava ja silmiä ilahduttava ja oikeasti nautin sen katsomisesta ihan vaan hyvän toteutuksen vuoksi, vaikka muuten päähenkilöt jäivät ehkä hieman etäisiksi, eikä heidän kohtalot hirveästi puhuttaneet. (Mutta en voinut olla miettimättä sitä kuinka näyttelijöiden oli pitänyt uhrata pitkät hiuksensa rooliensa takia.) Nyt spoilaan hieman, joten älkää lukeko jos menette joskus kyseisen rainan katsomaan, eli vastoin aika normaalia sota-ajoista kertovia elokuvia, tässä leffassa oli onnellinen loppu. Ajattelin pari kertaa, että vähintään toinen päähenkilöistä katoaa tai joutuu tapetuksi, mutta yllätyksellisesti kummatkin selviytyivät hengissä ja vielä löysivätkin toisensa uudelleen. Leffa kokonaisuudessaan oli 3/5, kuvaus toi parhaimmat pisteet, ja jäin kaipaamaan vähän syvällisempää katsausta elokuvan hahmojen välisiin suhteisiin ja tunteisiin.

BACK IN THE DAY

 Ilma oli kuin syksyinen morsian kun käytiin siskon kanssa kuvailemassa pari päivää sitten. Aurinko ei enää lämmitä joten oli hieman kylmä, mutta valo ja tunnelma oli mahtavia! Yritettiin hakea kuviin vanhanaikaista tunnelmaa kävelemällä läheiselle pellolle, jonka reunalla on edelleen huterasti pystyssä oleva lato, jonka toinen puoli on vajonnut ainakin puoli metriä. Kuvailtiin pari ruutua, jotka (onneksi) kerrankin näyttivät kameraruudulla huonommilta kuin lopulta koneella, ja lähdettiin tuulen ajamina kotiin lämmittelemään.

  Olen ollut iloinen siitä, että tämä syksy on ollut säiden puolesta aika täydellinen. On ollut ihanan kuivaa jolloin ei ole tarvinnut miettiä sen enempiä mitä kenkiä jalkaan vetää, aamut on ollut aurinkoisia ja kylmiä ja öisin taivas on ollut harvoin pilvessä. Tänä syksynä on tullutkin ihailtua revontulia ja tähtitaivaita tuntikaupalla sormet niin jäässä, ettei kipua huomaa vasta kuin sisällä. Oon tästä syksystä enemmän kuin innoissani,  enkä malta odottaa mitä kaikkea talvi tuo samalla kun tänne saapuu.