Vaatteissa mukavuus on aina ollut mulle tärkeää. Lapsena en voinut sietää farkkuja, sukkahousuja, toppahousuja tai mitään muutakaan epämukavaa, joka puristi, tai missä oli vaikea liikkua. Mulla oli pitkään "mukavuus ennen kaikkea"- periaate, enkä vieläkään ole sukkahousujen tai kovien farkkujen ylin ystävä. ( Esim. uusien, aivan käyttämättömien farkkujen ostaminen on yhtä tuskaa, kyllä te tiiätte..!!) Anyway, sen takia päätinkin pistää tänään mukavat vaatteet päälle, kun lähdin yhdessä äidin kanssa leffaan. Heitin mun asuun vähän sitä ja tätä, mutta kokonaisuudessaan se oli aika toimiva. Erilainen, mutta toimiva. Tämmöistä asua olisi ollut kiva pitää myös silloin kun oli vielä lämpöisempää.
Käytiin katsomassa elokuva nimeltä Kätilö. Päälle kuukausi sitten ensi-iltaan tullut filmi asetti mulle uutta perspektiiviä aikaisempiin ajatuksiini, mutta oikeastaan mikä tahansa muu samankaltainen pätkä olisi voinut tehdä sen, koska muuten se olikin aika perus suomalainen sotaleffa. Elokuvan kuvaus oli mun päätä huimaava ja silmiä ilahduttava ja oikeasti nautin sen katsomisesta ihan vaan hyvän toteutuksen vuoksi, vaikka muuten päähenkilöt jäivät ehkä hieman etäisiksi, eikä heidän kohtalot hirveästi puhuttaneet. (Mutta en voinut olla miettimättä sitä kuinka näyttelijöiden oli pitänyt uhrata pitkät hiuksensa rooliensa takia.) Nyt spoilaan hieman, joten älkää lukeko jos menette joskus kyseisen rainan katsomaan, eli vastoin aika normaalia sota-ajoista kertovia elokuvia, tässä leffassa oli onnellinen loppu. Ajattelin pari kertaa, että vähintään toinen päähenkilöistä katoaa tai joutuu tapetuksi, mutta yllätyksellisesti kummatkin selviytyivät hengissä ja vielä löysivätkin toisensa uudelleen. Leffa kokonaisuudessaan oli 3/5, kuvaus toi parhaimmat pisteet, ja jäin kaipaamaan vähän syvällisempää katsausta elokuvan hahmojen välisiin suhteisiin ja tunteisiin.
Käytiin katsomassa elokuva nimeltä Kätilö. Päälle kuukausi sitten ensi-iltaan tullut filmi asetti mulle uutta perspektiiviä aikaisempiin ajatuksiini, mutta oikeastaan mikä tahansa muu samankaltainen pätkä olisi voinut tehdä sen, koska muuten se olikin aika perus suomalainen sotaleffa. Elokuvan kuvaus oli mun päätä huimaava ja silmiä ilahduttava ja oikeasti nautin sen katsomisesta ihan vaan hyvän toteutuksen vuoksi, vaikka muuten päähenkilöt jäivät ehkä hieman etäisiksi, eikä heidän kohtalot hirveästi puhuttaneet. (Mutta en voinut olla miettimättä sitä kuinka näyttelijöiden oli pitänyt uhrata pitkät hiuksensa rooliensa takia.) Nyt spoilaan hieman, joten älkää lukeko jos menette joskus kyseisen rainan katsomaan, eli vastoin aika normaalia sota-ajoista kertovia elokuvia, tässä leffassa oli onnellinen loppu. Ajattelin pari kertaa, että vähintään toinen päähenkilöistä katoaa tai joutuu tapetuksi, mutta yllätyksellisesti kummatkin selviytyivät hengissä ja vielä löysivätkin toisensa uudelleen. Leffa kokonaisuudessaan oli 3/5, kuvaus toi parhaimmat pisteet, ja jäin kaipaamaan vähän syvällisempää katsausta elokuvan hahmojen välisiin suhteisiin ja tunteisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!