Innoissaan ja jännittyneinä ilman lakkia...
...ja vihdoin, oi vihdoin, sen odotetun lakin kanssa!
Mun valmistumisesta ja ylioppilasjuhlista on päälle viikko, mutta mun suupielet edelleen kaartuu hymyyn kun kattelen kuvia ja muistelen toukokuun toisiksi viimeisintä. Se fiilis oli uskomaton, kun sun nimi sanottiin ja kävelit juhlakansan eteen. Kädet tärisi niin, että pelkäsin sen näkyvän takariviin asti. Ja kun sitten sai luvan laittaa lakin päähän, olin vaan niin sanoinkuvaamattoman ilonen. Tunsin suurta ylpeyttä, koska nyt oon yksi tämän kevään ylioppilaista, ja tiiän että jaksoin rankan kaksoistutkinnon loppuun asti. En varmaan koskaan oo ollu itestäni yhtä ylpeä ja nautin täysin siemauksin, kun kaikki katsoi meitä ja otti kuvia, koska tiesin että me ollaan just sen kaiken arvosia.
Koko päivä oli pelkkää iloa. Sää oli upea, vieraita kävi juuri sopivasti ja itseasiassa kaikki meni täysin putkeen. Olin onnellinen juuri siitä hetkestä mikä oli meneillään. Sain olla mulle rakkaiden ihmisten kanssa huomaten, kuinka hekin olivat onnellisia saavutuksestani. Olin iloinen, että mun yömyöhään tekemät kakut nautti vieraiden suosiota, että rakas sisko oli tehnyt mulle ihanat kiharat sekä söpön videon joka oli täynnä muistoja tulvivia, monen vuoden takaisia kuvia, että mulla oli aikaa hengähtää ja jutustella vieraiden kanssa, eikä kukaan pahemmin stressannut mistään. Mun päivä oli täydellinen, siihen mahtu niin monta täydellistä asiaa. Ainoastaan iltaa varjosti tieto siitä, että mun pitäisi tehdä eräs iso päätös. Se oli oikeasti tähän mennessä ehkä mun elämäni vaikein ja suurin päätös, mutta onneksi se oli oikea. Mikään ei pystynyt pilaamaan mun päivää, ja edelleen mua hymyilyttää niin kovin.
...ja vihdoin, oi vihdoin, sen odotetun lakin kanssa!Mun valmistumisesta ja ylioppilasjuhlista on päälle viikko, mutta mun suupielet edelleen kaartuu hymyyn kun kattelen kuvia ja muistelen toukokuun toisiksi viimeisintä. Se fiilis oli uskomaton, kun sun nimi sanottiin ja kävelit juhlakansan eteen. Kädet tärisi niin, että pelkäsin sen näkyvän takariviin asti. Ja kun sitten sai luvan laittaa lakin päähän, olin vaan niin sanoinkuvaamattoman ilonen. Tunsin suurta ylpeyttä, koska nyt oon yksi tämän kevään ylioppilaista, ja tiiän että jaksoin rankan kaksoistutkinnon loppuun asti. En varmaan koskaan oo ollu itestäni yhtä ylpeä ja nautin täysin siemauksin, kun kaikki katsoi meitä ja otti kuvia, koska tiesin että me ollaan just sen kaiken arvosia.
Koko päivä oli pelkkää iloa. Sää oli upea, vieraita kävi juuri sopivasti ja itseasiassa kaikki meni täysin putkeen. Olin onnellinen juuri siitä hetkestä mikä oli meneillään. Sain olla mulle rakkaiden ihmisten kanssa huomaten, kuinka hekin olivat onnellisia saavutuksestani. Olin iloinen, että mun yömyöhään tekemät kakut nautti vieraiden suosiota, että rakas sisko oli tehnyt mulle ihanat kiharat sekä söpön videon joka oli täynnä muistoja tulvivia, monen vuoden takaisia kuvia, että mulla oli aikaa hengähtää ja jutustella vieraiden kanssa, eikä kukaan pahemmin stressannut mistään. Mun päivä oli täydellinen, siihen mahtu niin monta täydellistä asiaa. Ainoastaan iltaa varjosti tieto siitä, että mun pitäisi tehdä eräs iso päätös. Se oli oikeasti tähän mennessä ehkä mun elämäni vaikein ja suurin päätös, mutta onneksi se oli oikea. Mikään ei pystynyt pilaamaan mun päivää, ja edelleen mua hymyilyttää niin kovin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!