CHANGE NOTHING, NOTHING CHANGES

Istun koneella kirjottamassa tätä postausta, vaikka pää humisee tyhjyyttään. Mulla on hirveesti hommia tehtävänä, hirveesti ajateltavaa, niin paljon ajateltavaa, että päätän olla ajattelematta ollenkaan. Huomenna on viimeinen päivä amiksella, valmistujaisjuhla. Muut painaa leipuri-kondiittori lakin päähänsä, mutta voin hymyillen odottaa lauantaita, kun saan sen oikean valkoisen lakin päähäni. Kolme vuotta, se katosi haaveillessa ja tehdessä virheitä. Se haihtui hammasten kiristelyssä ja motivaation puutteessa. Silti voin vaan ihmetellä kuinka vähän aikaa tuhat yhdeksänkymmentäviisi päivää on. Mulla on mahdollisuus koulupaikkaan syksyllä, ja mua pelottaa,  sillä en halua opiskella turhaan, mutta en tiedä mitä haluan. Kaiken tän ahdistuksen keskellä, mua helpottaa tietää, että muutokseen voi tottua.

Kyllä mulle tulee ikävä.

MEANWHILE IN SWEDEN

 

Raahauduin keskiviikkona todella väsyneenä ja huonovointisena, mutta tyytyväisenä kotiin. Muistin taas kuinka hyvältä tuntuukaan saada juoda vettä, kun sitä oikeasti tarvitsee. Myöskään makaronilaatikko ei ollut maistunut ikinä paremmalta. Parin päivän piipahdus pikkulätäkön toisella puolella, täydellisten naapureiden luona oli kyllä aivan uskomattoman kuluttava reissu. Epäsäännöllinen ja huono syöminen- ja vähät yöunet yhdistettynä laivan, kuitenkin aika olemattomaan, keikkumiseen ei taannut mulle kovin hyvää oloa kun pääsin kotiin asti. Mutta hauskaahan mulla oli, oikeesti, mulla oli älyttömän hauskaa. Tämä oli siis meidän opintomatka Ruotsiin.

Koko hommahan pyörähti käyntiin maanantaina iltapäivällä, kun noustiin bussiin ja huristeltiin Turkuun. Laivaan ja buffetti pöytien eteen notkumaan, näinhän se meni. Koska oon todella ronkeli, parhaat syötävät löysin ehdottomasti jälkiruoka-osastolta, vaikka ei kirsikkatomaatti-mozzarella tikuissa tai currykanassakaan mitään vikaa ollut. Suunnattiin taxfreen kautta vähän ihailemaan laivaa ja ottamaan kannelle kuvia. Me oltiin tosi kiltisti, oltiin jo 12 aikoihin hytissä valmiina nukkumaan, vaikka ei siitä pariin tuntiin vielä tullutkaan mitään.

Tiistaiaamu valkenikin sitten ihan liian nopeasti, kun laiva lähesty Tukholmaa. Laivasta päästyä hypättiin bussiin ja lähdettiin kiertelemään vähän Tukholmaakin kauemmas. Loppujen lopuksi koko reissu oli hieman huonosti organisoitu, mutta kyllä matkassa ainakin ton yhden päivän pystyi pysymään. Päivän aikana käytiin Drottningholmin linnassa (tai oikeastaan vain ulkopuolella), Taxinge Slottissa, tuhatvuotisessa vanhassa kaupungissa ja kauppakeskuksessa, jota vertasin Tampereen Tullintoriin. Alunperin oli tarkoitus mennä shoppailemaan kunnon Outlet-keskukseen, mutta navigaattori, tai jokin muu, petti, eikä me koskaan päästy sinne asti. Viiden aikoihin suunnattiin taas laivalle, päästiin sisälle kahdeksan aikoihin ja oltiin hytissä valmiina nukkumaan 12 aikoihin, toistamiseen. En uskoisi jos joku kertoisi, mutta oli aivan hullun raskas reissu :-D Mutta jäi siitä myös niiin paljon hyviä muistoja!

HERE IS SOME PHOTOS FOR YA

I just freaking love spring.

Vaikka hirveen lämpöiset ilmat ei vielä meitä hellikään, sain nauttia eilen auringon paisteesta tyytyväisenä. Kiskasin kameran mukaan ja talsin ulos päämääränä parit luontokuvat, joista lempparit pääsi blogia koristamaan (plus tietenkin neljä kappaletta oman naaman kuvaa). Valon lisääntymisen huomaa ihan jo omassa mielialassakin, sillä kaamosmasennuksen jälkeen tää fiilis on täysin tervetullutta vaihtelua. Ainut mikä keväässä ärsyttää, on roskat. Vaikka en kovin usein tai kovaa peräänkuulutakaan luonnon roskaamista tai sen suojelua, lumen alta paljastuneet muoviroskat pistää mut hiukan heristämään sormea. Mua jäikin ärsyttämään sen verran tarpeeks eräs vihreä muovikippo, että taidan seuraavalla lenkillä käydä napsasemassa sen veks.
Salikin potkii ihan kivasti, mun pitäis vaan oppia antamaan vatsalihastreenissä sen saman sataprosenttia kuin jaloissa. Myös käsien kanssa loppuunasti vetäminen  kaipaa vähän petraamista. Mutta oon silti tyytyväinen, että enää mulla ei ole "kesäkuntoon!"- tavoitetta niinkuin viime vuonna, vaan salista on tullut niin elämäntapa ettei pelkkä kesä pysy mun tavoitteena. Ja koulukin menee hyvin. Mulla ei kertakaikkiaan oo valittamista. Sain loputkin opintoviikot täytettyä ja viimeiset englannin rästit hoidettua, joten nyt voin keskittyä täysillä vaan lopputöihin ja näyttöihin. Lopputyönä siis hääkakku joka isketään esittelyyn uuteen Kangasalataloon. Kuvia siitä luvassa, jos mielenkiintonne vaan pysyy!