AURINGONLASKU TUNTURISSA

Mikä onkaan parempaa kuin uppoutua Levi-reissun kuviin silloin kun täällä etelässä tulee räntää harmaalta taivaalta? Niin ja tietty silloin, kun pitäisi keskittyä yhteishakujen ennakkotehtäviin...

Oikeasti olisi niin paljon muutakin tekemistä, mutta aivot lyö tyhjää, eikä "minä media-alalla"- otsikon alle synny itseään toistavien lauseitten lisäksi mitään. Joten haluan nyt hetkeksi lähteä Lapin salomaille, missä mieluusti seikkailisin edelleen...

Yhteenlaskettuna reissun kohokohtia olivat ne kerrat, kun oltiin tunturissa katsomassa milloin auringonlaskua- nousua tai revontulia. Huipulle kulkee tie, jota pitkin ajamalla pääsee ravintola Tuikun viereen. Siinä on laaja parkkialue, mihin me/minä jätettiin auto, josta oli helppo lähteä explooraamaan tunturia. Tunturissa kulkee moottorikelkkareittejä joita pitkin on helppo kävellä ilman lumikenkiäkin. Kahdella ekalla kerralla meillä ei ollut lumikenkiä, mutta auringonnousua kuvaillessani olin tyytyväinen että olin käynyt vuokraamassa lumikengät edellisiltana itselleni. Silloin nimittäin kuljin vähän muitakin kuin kelkkareittejä tai rinteensivuja pitkin. 

 Kun lähtee katsomaan auringonlaskua tunturiin, kannattaa olla tarkkana ajoituksen kanssa. Itsekatsoin forecasta milloin aurinko laskee, ja lähdettiin matkaan tunti-puolitoista ennen sitä. Jo itse matka mökiltä Tuikulle kesti 15minuuttia, mutta vielä patikointi parkkipaikalta huipulle oli ensinnäkin raskasta, mutta myös aika hidasta. Varsinkin kun halusin jäädä kokoajan räpsimään kuvia joka suunnasta. Noustiin huipulle viistosti koillisen puolelta kelkkareittejä ja rinteenreunoja pitkin ja käpyteltiin sitten tunturin laella lännen puolelle. Mentiin reunalle heti gondolihissin vasemmalle puolelle ihailemaan aurinkoa, vaikkakin näkymää vähän blokkasi iso sumupatja. Tässäkin tilanteessa kyllä lumikengät olisivat olleet kova sana, niin ei olisi tarvinnut käyttää kelkkareittejä ja rinteitä jotka johti auringonlaskusta hetkellisesti poispäin, vaan olisi voinut loikkia suoraan aurinkoa kohti siitä mistä itseään lystää.  Mutta oltiin kyllä aijoitus saatu aika nappiin, ja auringonlasku oli mahtavan näköinen! Seuraavassa postauksessa sitten revontulia ja pimeitä tuntureita!

Ja edelleen, tällä hetkellä aktiivisin sosiaalinen mediani on instagram, tervetuloa seurailemaan mua sinnekin puolelle :) @emsimila

SEKALAISIA MAISTIAISIA LEVILTÄ

Hei vaan, tulin ilmoittamaan etten ole jäänyt Leville asumaan, vaikka mieleni tekikin, vaan kotiin ollaan kotiuduttu jokunen päivä sitten. Loma tuli ihan täydelliseen saumaan noin töiden, salin ja arkielämän puuduttavuuden kannalta, eikä viikko todellakaan tuntunut tarpeeksi pitkältä.

Ajattelin pistää blogin puolella pätkiksi tämän reissun, sillä muuten postauksista tulisi aivan yltiö pitkiä. Samalla voisin heitellä ilmaan omia kokemuksia ja vinkkejä, mikäli joku on vielä tämän kevään aikana lähdössä Leville päin. Itsehän toimin lähinnä omien tuntemusten ja sokean tuurin varassa kun lähdin metsästämään auringonlaskuja- nousuja, sekä revontulia, mutta onneksi reissut oli suksee enkä kertaakaan eksynyt tunturiin tai muuta vastaavaa.

Seuraavaan kertaan!

ONLY LOVE

Helmikuun kolmastoista. Noin kuukausi on mennyt, miten sen sanoisi, matalalla lentäen. On ollut aika paljon hiljaista, vähän liian tasaista arkea, sellaista tasaista, mihin turtuu. Kunnes tänään oli herätessä keli nollassa ja aurinko paistoi. Kävin salilla, treeni kulki hyvin ja ajaessani takaisin oli aurinko sulattanut lumisen tien rinteeseen puron. Ja voiettä kuinka auringon säteet kaikesta siitä sulaneesta vedestä heijastuivatkaan. Olin niin onnellinen ja hoilottelin menemään radiosta soivia biisejä, kyllä mieliala nousi nopeasti. Kun ajattelen kaikkea, tuntuu se kaikki hyvältä taas.

Niinkuin ihana ystäväni siteerasi, kun kerroin kuinka pimeät hetket ovat lähempänä taas, että ajatukset ja murheet ovat kuin lintuja. Ne lentävät päämme yli, mutta me päätämme kelle niistä teemme pesän. Enkä minä aijo tehdä lannistajille yhtään mitään.

"Arki on tappanut luovuuden, eikä sanat järjesty oikein enää", kerroin erään päivän mietelmässä. Mutta eilen maalasin karhun valkoiselle taustalle, ja se huutaa kevättä. Sain myös päätökseen toisen lauluni, josta tuli aika tasavertainen ensimmäisen kanssa. Olen niin onnellinen, että kaikki näyttää niin kauniilta taas. 

(Kuvat niiltä päiviltä kun kyllä oli kaunista, mutta todella kylmää)

UUSI OBJEKTIIVI

Kameralaukkuuni on vihdoin kotiutunut uusi objektiivi, Tamron 18-270mm f/3.5-6.3 Di II vc. Tuntuu ihan käyvältä objektiivilta, ainakin näin ensimmäiseksi teleobuksi. Käteen tuntuu jämäkältä ja hyvältä, ei mikään rimpula. 

Yksi kirteeri oli kuvanvakain, mikä tästä löytyykin. Ehkä myös valovoimaisuuteen olisi kannattanut satsata, mutta silloin hinnatkin pompahtivat pilviin. Eli periaatteessa tämä on kyllä hinta-laatusuhteeltaan vaikuttanut tähän mennessä hyvältä. Tykkään myös ajatuksesta että polttoväli on niinkin laaja, samalla objektiivillä saa kuvattua sekä läheltä, että kaukaa, kätevä reissussa kun ei tarvitse alkaa vaihtelemaan obua erikseen. Ehkä suurin miinus on se, että kuvanlaatu laskee reippaasti 270mm mentäessä. Mutta oli odotettavissa (ja se silti vähän laittaa ärsyttämään).

Kävin vähän testailemassa uutta jäsentä sen saapumispäivänä, ja olin ihan tyytyväinen lopputulokseen, ainakin verrattuna vanhaan kittiputkeeni tämä vaikutti aika hyvältä...Harmi vain että säät ei ole suosineet non, joten jään odottelemaan hiihtoloman Levin matkaa ja hienoja maisemia, auringonlaskuja- ja nousuja, jolloin kuviinkin voisi saada parempaa tunnelmaa.

 255mm, f/11, 1/25 s, ISO 250                                                      270 mm, f/11, 1/60s, ISO 250

    270 mm, f/11, 1/25 s, ISO 250                                                         220mm, f/11, 1/50 s, ISO 250


270mm, f/6.3, 1/25s, ISO 250

270mm, f/6.3, 1/30s, ISO 250 

 270mm, f/8, 1/60s, ISO 100

 39mm, f/7.1, 1/60s, ISO 100

27.5mm, f/5, 1/30s, ISO 100

EXPLORING FROSTY CITY

Jäiset on Tampereen kadut ja niin oli jäässä varpaatkin. 

Olen löytänyt uuden innostuksen- kaupunkikuvaaminen. Miksipä ei, tuo mukavaa vaihtelua ainaiseen puiden latvojen ja järvenselkien kuvailuun. Vaikka edelleen auringonnousut ja selkeät yöt salpaa hengitystä, on aina kiva saada valokuvaukseen vähän vaihtelua, ettei meno muutu puuduttavaksi puuroksi. Samalla kotikaupungista löytää uusia puolia, ainakin eilen illalla löytyi paikkoja missä en ollut ennen käynytkään. Tai no, Näsilinna&kallio ovat tuttuja varmaan jokaiselle Tamperelaiselle ja lähellä asuvalle, mutta tammerkosken alkupäässä en ollut itse vielä koskaan aikaisemmin samoillut. Palaisin halusta lähteä kuvailemaan sinne vielä valoisaankin aikaan, kera vähän  parempien varustusten... oltiin meinaa aika jäässä parin tunnin jälkeen.

Reissun saldo olikin loppujen lopuksi kuvat tyylikkäistä rakennuksista, nukkuvat sorsat ja kolme citikania. Ihan käypä seikkailu siis.

Ens kerralla kun tämä pönde lähtee kuvailemaan suuren kaupungin keskustaan, aijon olla kunnon fashionkilla ja vedän jalkaani toppahousut ja päähän karvalakin.