RUSKAN VÄREISSÄ

 On jotenkin onnellinen olo, kun seisoo syysmyrskyssä. Se tuuli on mahtava, se tuntuu siltä että se voisi puhaltaa kaiken susta pois, se ravistelee sydänjuuria myöten. Ja ne lehdet. Ne on niin upeita, kun ruskan väreissä ne joko lepattaa tuulen mukana vielä puissa kiinni, tai sitten ne rällää menemään ympäriinsä, niistä tulee niin hyvä fiilis. Onnellinen olo on myös silloin kun seisoo rannassa laiturilla ja katselee kun syksy vaan värittää maisemaa. On tyyntä ja hiljaista, jostain kaukaa kuului kun joku oli veneellä järvenselällä. Kaikki värit ja elementit luonnossa vaan mätsää, tuntuu että kaikki oli siinä hetkessä tehty toisiaan varten. Mukaan lukien kuu, sillä syksyisin tuntuu kuin se kasvaisi ja tummenisi, ihan kuin kaikki luonnossa haluaisi olla parhaimmillaan.

Ja tähdet. Ne on alkaneet näkyä taas oikeasti kunnolla. Eilenkin seisoskelin terassilla illalla yhdentoista aikaan, jalassa crocsit ja päällä sohvalta mukaan otettu viltti, ja ihastelin linnunrataa joka kiilsi suoraan talon yläpuolella.  Näin syksyisin se on komeimmillaan ja kuumottaisi päästä vaikka mökille tsekkaileen sitä kunnolla, siellä kun lähellä ei ole mitään isoja valosaasteita. Alunperin viittin lähteä ulos tuleen, koska uutisissa oli puhuttu revontulista, mutta niistä en sitten nähnyt vilaustakaan.

Niinkuin olen kirjottanut erään muistikirjan sivuille 21.syyskuuta:  " Elämä on huikeeta", niin sitä se on edelleen.