Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan, eikö? Siispä tässä postausta teille meidän joulusta ja uudestavuodesta.
Jouluaatto kului perinteisin menoin, ihan riisipuuron nauttimisesta mäntysuovan ja koivun tuoksuiseen saunaan jatkaen illan hämärään. Meidän perhe on hyvin perinteitä kunnioittava, joten jouluista on vuosien aikana muodostunut aina yhtä odotettu ja rakastettu tapahtuma. Vuosi vuodelta se pysyy samanlaisena, ja musta on ihanaa että se on niin, kun kaikki muu muuttuu hirveetä vauhtia tässä ympärillä. Se rauhoittaa kun tietää kiintopisteensä. Oli hauskaa, kun tuntui siltä että joulu ei loppunutkaan jouluaattoon- tai päivään, vaan koko loppuviikko oli yhtä juhlaa. Oli ihanaa kun pystyi syömään överit neljänä päivänä ilman stressiä. Mutta lopulta oli kyllä ihan ihanaa kun mässäily loppui ja palattiin takaisin rutiineihin ja maitorahkoihin.
Jouluviikon jälkeen pikkuhiljaa yritti palailla takaisin normi arkeen, olin parina päivänä töissä ja yritin saada mm. salia koskevia päätöksiä aikaan. Uudenvuoden sitten vietinkin kavereiden kanssa rauhallisissa merkeissä. Oma tekemän pizzan paistoa, pelejä, juttelua, herkkuja ja kävelylenkki keskiyöllä. Just täydellistä niin, on ihanaa kun voi vain olla.
Kaksi päivää uutta vuotta kulunut ja mulla on todella hyvä fiilis. Odototukset ovat korkealla tätä vuotta kohtaan, tiedän jo nyt että niin paljon on tulossa tapahtumaan ja innolla odotan sitä hetkeä kun ne annetaan mulle ja sanotaan pidä hyvänäsi. Tämä vuosi on oleva elämäni vuosi. Lyhyesti lisättynä ja sanottuna, this year is going to be legen.. wait for it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!