Eilen illalla lähdin taas metsästämään tähtiä, kun vihdoin kohdalle osui selkeä yö. Tällä kertaa pääsin rappusia pidemmälle kun jaksoin siskon saattelemana kiikuttaa kameran jalustoineen läheisen rannan tuntumaan. Selkeän taivaan takasi tuulinen ja kylmä yö ja linnunrata kimalsi koko taivaan leveydeltä suoraan meidän pään
yläpuolella ja mun teki mieli hyppiä innosta. Mun sisin tuntuu
pakahtuvan aina kun nään jotain näin kaunista ja käsittämättömän suurta,
semmoista mitä ei voi käsittää, mihin ei voi itse vaikuttaa. Mutta mun on pakko sanoa,
että en tiedä oonko ihan höpsähtänyt kun musta tuntuu että niissä
kotipihassa otetuissa kuvissa tähdet näkyivät paremmin. Muuten näistä
tulikin kivempia taivaan ottaessa värejä, sekä kun ei ollut katonreunoja
ja antenneja sojottelemassa siellä täällä :-D
Seuraavat tähtitaivaan bongailut voisin sijoittaa sinne tulevaisuuteen, kun lumi on maassa.
