HAPPINESS IN THE COLD

En yksinkertaisesti pystynyt rajoittamaan näitä kuvia, tai mun innostusta tuosta lumen paljoudesta. Viikonlopun aikana meidän kylä muuttui niin kauniin näköiseksi, että ei voi olla kuin iloinen ja nauttia kuin pieni lapsi. On jotenkin niin seesteistä, pehmeetä ja hiljaista. Jäätyneet puiden oksat näyttää ihan kristallikoristelta, melkein pystyn kuulla kuinka ne kimmeltää. Meidän kuja näyttää iltamyöhäällä aivan joulupukin kylältä jouluvaloineen ja pakkaslumi pihoineen. 

Tunsin tänään niin syvää rauhaa ja onnea, kun kävelin illemmalla ulkona. Taivas oli harmaan päivän jälkeen seljennyt hieman pakkasen kiristyessä, aurinko oli laskenut ja taivaanranta oli ihan haalean keltainen. Idästä nousi tummia myrskypilviä jotka loi hienon kontrastin valkoista lumea ja valoja vasten. Olin antanut ittelleni luvan aikasemmin päivällä kuunnella joululauluja, vaikka ne kaikkein perinteisimmät säästän ensimmäiselle adventille. Näin kävelyllä lapsia leikkimässä, ja muistan miltä tuntu tehdä lumilinnaa, kun hanskoihin meni lunta ja ranteet oli jäässä, miltä tuntu myöriä ja ryömiä muka salaa lumihangessa, mikä se fiilis oli kun ilta tummu mutta silti jakso vetää liukuria perässä ja laskea saman mäen uudestaan.
Näihin ajatuksiin jääden ei voi olla kuin onnellinen.