Syyskuun ensimmäinen- näin ollen kesä on virallisesti ohi. Tänä vuonna kesäilmoja piti vain elokuu, mutta se ehti tarjota mulle niin paljon kaikkea hyvää, että hymyilyttää. Monet kerrat heräsin suoraan auringonpaisteeseen, ja samantien kun syyskuun puolelle astuttiin, alkoi sumuiset aamut. Onneksi tykkään syksystä ja sen tunnelmasta, eikä usvaiset pellot näytä mun verkkokalvoilla vain tylsän harmailta. Viime viikonloppuna osallistuin tahollani kaksiin venetsialaisiin, kun kylän järkkäämien rinnalla myös luonto halusi juhlistaa kesäkauden loppua, jota sitten ihasteltiin pitkälle yöhön. Ymmärsin myös hakea kameran menoon mukaan ja lopputuloksista tuli parhaimpia kuvia aikoihin (vaikka kovin ammattimaiseen valokuvaukseen en kuitenkaan vielä kykene, joten kuvissa kohina on melkein sietämätön). Kehitys on kuitenkin aika näkyvää verrattuna ottamiini ihan ensimmäisiin tähtitaivas kuviin. Ja onhan mulla vielä loputtomasti mahdollisuuksia petrata kameran käsittelyä nyt, kun illan pimeys vaan syvenee.
Wou enpä tiennykkään että meillä päin on noin hienoja revontulia ollu! hyvät oon kuvat!! :)
VastaaPoistaToi olikin aika ainutlaatuinen tilaisuus, harvemmin näin etelässä näkee:-) kiitos!:-)
Poista