DON'T BE AFRAID

Elämässä on tosi paljon asioita jotka pelottaa ja on pelottavia. Sitä aina vähän niinkuin ajattelemattakin valitsee tien joka on tuttu ja turvallinen tietäen että se kantaa varmasti. Ei sitä edes tajua, kun tekee kaikki niinkuin turvallisimmaksi kokee, luoden rutiineja, jämähtäen paikoilleen. Elämä ei silloin pysty tarjoamaan sitä kaikkee mitä sillä olis annettavaa, ja me vähän niinkuin luodaan oravanpyörä ittellemme, vaikka siitä myöhemmin valitetaankin.

Elämä on myös täynnä riskejä pelon seurauksena. Tai asioita mitä me pidetään riskeinä, tai ne on maailmanlaajusesti leimattu riskeiksi.  Joka päiväsissä toiminnoissa me otetaan riskejä. Esimerkiksi kun hain amikseen melki 3 vuotta sitten, se oli riski. Se ois voinu koitua vaikkapa kiusaamisen tai jonkun tapaturman kautta mun kohtaloksi. Se, että lähdin eilen liukastelemaan autolla tonne tappokeliin, oli riski. Mutta jos sä alat eliminoida kaikki riskit ja mahdolliset vaaralliset asiat pois sun elämästä, sulle ei jää mitään. Ei yhtään mitään.

Sen takia, mä itse oon alkanu tekemään valintoja jotka poikkeaa siitä niin kivasta ja tutusta mukavuusalueesta. Oon aina tän lisäks ajatellu että jos teen jotain riskialtista ja jotakin tapahtuisi yllättäen, niin sitten tapahtuisi, mun elämän kuuluis traagisimmassa tapauksessa vaikka päättyä siihen. Ja millä todennäköisyydellä mitään edes tapahtuisi?

Myös pelolla mässäily on naurettavaa. Varsinkin naisen näkökulmasta maailma on täynnä asioita josta sua varotellaan. "Älä tee näin, älä mene tonne, niin sulle ei käy kuinkaan". Siis mitä pitäis oikeesti tehdä? Se, että jossakin on ihminen, joka on paha, ei voi pakottaa mua jäämään ja piiloutumaan kotiin hänen sijastaan. Mun mahdollisuuksia ei kukaan ihminen tai asia rajota. 

"You have to remember, fear is not a real. It is a product of the thoughts you create. Don't misunderstand me. Danger is real but fear is a choice."

Esitin ittelleni kysymyksen; "annatko sä pelon ohjailla sun elämää, vai ohjaatko sä pelkoa?" kun mä sydän jyskyttäen juoksin tänään sysipimeetä rantapolkua pitkin kotiin.  Mutta tällä kertaa mun sydän ei hakannut lujaa sen takia että mua olis pelottanu, vaan sen takia kun mun intervallitreeni oli käyny pikkasen hurjana.

Ja tähän liittyen, tein päätöksen jonka aijon toteuttaa kun vaan (muiden) rahkeet siihen kykenee, tulispa kesä pian!

AT DAWN AND DUSK

“We went down into the silent garden. Dawn is the time when nothing breathes, the hour of silence. 

Everything is transfixed, only the light moves.” 
― Leonora Carrington

Julkaisun ohittaneet kuvat joulukuulta. Silloin kun joutsenet lähtivät aamunkoitteessa. Silloin kun  hiljaisuus huusi niin lujaa, että korviin sattui. Auringon nousu ja lasku, siinä kaksi maailman kauneinta hetkeä. 

THERE'S A POWER IN WHAT YOU DO

Laittakaa soimaan!

Ennen jälkeen kuvia mun hiuksista, voi vietävä :-D olispa ne pysyny koko illan noin ihanina kuin alussa!

Mun osalta uusivuosi meni mainiosti ja vaihtui tärkeimpien ystävien ympärillä. Oon suhteellisen helpottunut että vuosi 2014 on ohi, mutta samalla tää ajan vauhti hirvittää. Lopulta kuitenkin aika kultaa muistot ja suurin osa unohtuu siinä samalla kun vuosi 2014 katoaa. Odotan innolla mitä 2015 tuo tullessaan, sillä musta tuntuu, että vaikka vauhti nopeentuu joka askeleella, on vuodesta tulossa mahtava. Oon saanu kerättyä kuvitteellista listaa kohdilla "älä tee näin" ja "tee näin". Rehellisyyden nimissä voin kuitenkin kertoo että älä tee näin- kohtaan on tullut ranskalaisiaviivoja hiukkasen enemmän. Mutta oon onnellinen siitä, sillä eipähän tarvi tehdä samoja virheitä uudestaan. Oon hyvin tyytyväinen tähän tilanteeseen, hyvin tyytyväinen.

Oon kirjannut ylös vuodesta 2013 asti pieniä mietteitä puhelimen muistioon. Kirjotin niitä silloin kun iski ispiraatio, nopee ajatus jonka halusin ylös, ajatus jonka halusin muistaa myöhemminkin. Ne on kauniita, mutta niin surullisia. Ne on sataprosenttisesti mun ajattelua, sen hetken fiiliksiä. Ja mun täytyy sanoo että vuodelta 2014 löytyy yhteensä 21 muistiinpanoa, ja niistä 20 on surkeeta luettavaa. Kaikkea muutakun positiivista. Ja niinkuin eläimet, myös ihmiset pyrkii piilottamaan viimeiseen asti asiat jotka satuttavat.

Onko mulla ollut siis huono vuosi vai?

Ei ole. Mun vuosi on ollut hyvä. Mutta mä en ole ollut hyvä. En oo osannut nauttia siitä tarpeeksi, jolloin pinnalle on noussut vain paljon negatiivista. Kuten eilen sanoin kaverille autossa, tämä vuosi on ollut paras ja pahin vuosi ikinä, ja tarkoitin sitä. Mulla on ollut paljon kiittämistä ja kiittämisen aihetta, mutta väliin kuului tällä kertaa myös hirveesti surua. Semmosta se on.

Mun muistiinpanoissa on vuoden 2015 kohdalla tasan yksi ajatus. Päiväys on 1/1 ja siinä seisoo sanat:
"On helppo olla surullinen. Tajusin, että olin pitkään surullinen koska se tuntui turvalliselta. Kun on valmiiksi surullinen, ei voi mennä uudelleen rikki kaatuessaan. Mutta tänä vuonna, aijon olla rohkea. Uhmata vaaraa ja olla turvaton. Aion olla vapaa."

Uskon että vihdoin, melkein vuoden etsimisen jälkeen, oon saavuttanu onnellisuuden.

Siunattua uutta vuotta, pitäkää huoli toisistanne ♥