Potkin ilmaa jaloilla, oon ollut kaksi päivää kotona ja ne tuntee sen.
Mulla on taas levoton olo, haluun mennä. Haluun juosta,
Haluun ettei kukaan noteeraa sitä jos oon kotona vasta kun aamulehti on saapunut, haluun oman rauhan ja tilaa ajatella.
Haluun tehdä tehdyn tekemättömäksi ja just ride.
En pysty rauhottuun enään koska levoton sydän lyö lakkaamatta, ja jokin ajaa mua koko ajan eteenpäin.
Ennen vietin usein aikaa kotona, nykyään rakastan vaan mennä.
Se riippumattomuuden tunnen on ihana. Kun voi ajatella tai olla ajattelematta.
Töykeää tai ei, emmä pahalla mutta muiden ajatteleminen ärsyttää mua.
Haluun kokee yksinäisyyden ja tulla takasin pystyen rakastamaan vielä paremmin.
