Niin paljon hyviä hetkiä ja viileitä Tampereen kesäöitä. Oon vetänyt repun selkään ja lähteny reissaamaan, antaa mun levottomien jalkojen suunnistaa. Sanonu että tänä kesänä tehään jotain hullua, ja joka ikinen päivä mä teen sitä. On nimittäin sulaa hulluutta herätä aina aamusin, kun en ansaitse sitä. Oon puhunut englantia tänä kesänä enemmän kuin ikinä ennen, ja oon huomannut että mä todellakin osaan sitä vaikka joskus väitin etten. En oo vaa ennen uskaltanut. Ehkä mä nyt pärjään. Mun masu on nyt pipi, meen nukkumaan, vaikka mun silmät näkee jokaisessa asiassa uuden haasteen, ja ne käskevät mun lähteä taas seikkailemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista!